Maisterikin vaipui hetkiseksi miettimään, eikö todellakin poika, jolla ei itsellään ollut halua käsityöläis-ammattiin, olisi omansa vanhan kalastajaukon kumppaniksi, jossa hän täydelleen tottuisi kalastajan ammattiin ja vesillä liikkumiseen ja jonkun ajan kuluttua voisi hän mennä merille ja ehkäpä todella hänestäkin vielä voisi tulla, josko eikään juuri, niinkuin ukon molemmista pojista, kapteeni, niin oivallinen perämies tai matroosi kumminkin.
Elsakin ajatteli, että Matin olisi hyvin sopivata mennä kalastajan oppiin.
Matti läheni Elsaa ja kuiskasi hiljaa korvaan:
"Mitäs, jos minä laitan itseni tuon ukon palvelukseen?"
"Kuinkas pääset paikastasi pois?"
"Siinähän se on pieni vaikeus, mutta on siitä mennyt toisiakin. Jos minä tekisin jotakin nurin päin, ja sitten vielä vähän mestaria vastustaisin, niin kyllä hän sitten ympäri korvia ropsii ja minun ulos potkii!"
Viimeisen puheensa Matti kaikkein kuuluviin puhui.
Maisteri katsahti Mattia viistosilmällä, ja sanoi:
"Kyllähän silläkin lailla pois pääsee, vaan sellainen pääseminen on liian kalliilla hinnalla ostettua vapautta, ja on erittäin alentavaista ja epäterveellistäkin keinottelua, vaikka sitäkin luulenma paljon käytetään opista pääsemiseksi."
"Ei niin, Matti, muuta konstia siinä on pidettävä!" sanoi mummo.