"Jätä se mummon haltuun!" sanoi Elsa.
"Isäntä on hyvä ja tulee juomaan kupin kahvia!" sanoi mummo erittäin kohtelijaan näköisenä ukolle.
"Kiitoksia! Minä tulen aivan kohta, kun panen oven lukkoon." Ja ukko mennä läntysti ovea lukitsemaan.
Kaikki menivät huoneesen.
Vähän ajan takaa tuli ukkokin, puettuna sinertävästä verasta tehtyyn kirkkotakkiin.
"Onni olkoon taloon, ja sen uudelle omistajalle! Vaikka outo olen, niin sydämestäni kaikille ihmisille onnea suon ja sen kaikkein enin naapurilleni!" sanoi ukko erittäin hyvällä tuulella.
"Kiitoksia! Samaa teille!" vastasi mummo, ja kiiruhti kahvia noutamaan.
Ukko seisoi ovipielessä, eikä mummo kiireissään muistanut käskeä häntä edes istumaan. Mummo toi kahvia ja vehnäleipää kanssa ja ukko vielä seisoi.
"Hyvänen aika, kun te vielä seisotte, enkä minä edes muistanut käskeä teitä istumaan!"
Siinä oli tuoli ovipielessä ja sen päälle ukko istui.