Eräs velvollisuus.
Kun menijät olivat kadonneet ja Matti yksikseen jäänyt, tirkisteli hän ukon tölliä kauvan aikaa ja pistäytyi mummon pihaan. Pihalla odotti mummo, ja kun Matti viimeinkin tuli, menivät he molemmin sisälle.
Kun he molemmat olivat istuneet, kysyi mummo:
"Kuinkas nyt oikein teemme, muutatko sinä pois suutarilta, vai jäät sinne?"
"Muutan minä, jos vaan pääsen."
"Mieluummin minäkin sen näen, että sinä tulet tähän naapuriksi, ja elät vanhan taitavan ukon kanssa, sillä minä olen hänestä kuullut kerrottavan paljasta hyvää. Omat lapsensa on hän kasvattanut kunnon ihmisiksi, jopa siihen määrään että ovat voineet kohota merikapteeneiksi, joka on hyvin tärkeä sekä arvoaste että elinkeino merikaupungissa asuvalle miehelle. Että sinä tulet ukon hoimeniin ja niin lähelle minua, saan minä silmilläni seurata sinun elintapaasi ja, jos mahdollisesti sinussa alkaisi ilmestyä kaupunkilaispoikien pahoja oireita, kohta ankaralla kädellä niitä sinusta pois karsia. Sinulla on hyvä iso-täti, mutta muista myöskin, että se sama täti on kaikessa tapauksessa kohtuudella ankarakin, ja kun sinulla ei ole vanhempia, täytyy minun ottaa äidin velvollisuus sinun ylitsesi. Lähdemmekö nyt suutarille?" laususkeli mummo.
Matti myönsi, että häneen nähden kyllä voipi mummo tulla yhdessä suutarille, mutta varoitti mummoa mitään äkäisyyden oireita näyttämästä.
Mummo naurahti ja alkoi lähteä. Porstuan ovi lukittiin ja kulettiin kalastajan talon sivuitse. Melkein ääneti astuivat he oikotietä yli kallioiden, sitten ohjaten kulkunsa Töölön eli Espoon tullia kohden. Mainitulle tullille vievän kadun eli nykyisen Länsi-Henrikinkadun varrella asui Matin oppimestari, puusta rakennetussa talossa. Talo oli uusi ja komea, vieläpä kauniiksi maalattu, enin kuitenkin pisti silmiin talon kaunis portti. Niin mummo kuin Mattikin olivat siitä portista edestakaisin monta kertaa kulkeneet, vaan ei Mattikaan, vaikka jo kauvan aikaa oli asunut talossa, ollut sitä niin tarkanneeksi tullut, kun nyt, hetkellä jolloin hänen oli siitä talosta eroaminen. Mummoakin alkoi arveluttaa mitenkä alkaisi jutun mestarin kanssa ja pysytteliin portin ulkopuolella. Matti nojasi selkänsä portin pielusta vasten ja hetkisen siinä alapäisenä seisottuansa alkoi hyräillä:
"Pois mun täytyy lähteä
Ja hyvä talo jättää!"
Mummo katsoi pitkään Mattia ja sanoi: