"Ei tosin siellä ole ollut mitään liikettä, eilen kumminkin oli ovi lukossa", sanoi Matti.
"Mihinkähän tuo sitten on mennyt?" alkoi ukko tuumamaan.
"Hän oli meillä maanantaina aamupäivällä, tai oikeastaan hän oli meillä maanantaita vasten yönkin. Mutta sitten rupesi hänen hampaitansa kovasti pakottamaan ja hän itse tahtoi siihen piipun ihveä, sitä hän sai ja sitten hän pyörtyi. Kuin saimme hänen pyörryksistä tointumaan, läksi hän pois ja sillä tiellä hän on", sanoi Elsa.
"No, mutta missäs mummo sitten on?" rupesi ukko enemmän kummastelemaan.
"Niinäpä se nyt on, missä hän on?" sanoi Elsa.
"Ei sille nyt pimeällä mitään voi, huomispäivänä täytyy häntä ruveta etsimään, jos ei hän siksi koteudu", tuumi ukko.
"Hyvästi!" sanoi Elsa ja läksi juoksemaan kotiin päin.
Kun hän oli ennättänyt Esikaupungintorille, näki hän erään henkilön hiljalleen tulevan vastaansa; oli siihen määrään pimeä, että ei hän oikein eroittanut oliko tuo vastaantulija outo vai tuttava. Kumminkin pysähtyi Elsa ja pysäytti toisenkin.
"Saanko luvan kysyä kuka te olette?" kysyi Elsa.
"Elsako se on?" vastasi puhuteltu.