"Ai, on se mummo kumminkin, kuten arvelinkin. Missä olette ollut?"
"Tuolla minä olin klinikassa."
"Siitäkö hampaasta?"
"Siitäkin, ja kuuluihan tuota olleen muutakin vikaa, siellähän nuot pitivät syömättä monta päivää. Päässähän tuota kuulin olevan tautia, ja antoivathan nuot pulveria mukaankin", tuumaili mummo.
"Minne te nyt sitten menette?"
"Kotiinpa tietenkin."
"Mutta jos olisitte tullut meille?"
"Ei, hyvä lapsi, kuinka minä sinne voin nyt tulla, kun ei ole ensinkään tekijää minussa, ja luulen että minun lasini onkin pian ulosjuossut ja työni tehdyt."
"Älkää puhuko mummo noin", sanoi Elsa, pyhkien vesipisaroita silmistään. "Te olette minulle niinkuin äiti."
"Ja sinä niinkuin tytär! Vaikka minulle ei muutoin kuulu äidin arvo, joutaahan olla korkean ikäni vuoksi kumminkin. Hyvästi nyt!"