"Jumalan haltuun mummo", sanoi Elsa, puristaen lujasti mummoa kädestä.
Mummo alkoi astua, vaan Elsa seisoi kauvan paikallansa tähystäen mummon jälkeen, kunnes hän katosi illan pimeään.
Kun Elsa ei enään voinut mummoa nähdä, kääntyi hänkin kotiinpäin ja juoksi kaiken matkaa.
"Mummo tuli vastaan, hän oli ollut klinikassa", sanoi Elsa rouvalle kotiin päästyään.
"No, tuleeko hän meille?"
"Ei taida, kuolevansahan tuo luulee, mutta en minä tahtoisi sen mummon kuolevan; minä pidän mummosta paljon", sanoi Elsa.
"Se on oivallista, että pidät hänen arvossa", sanoi rouva.
Elsa alkoi tehdä askareitansa, ja hänellä olikin niitä nyt entistä enemmän, kun sai yksin tehdä kahden edestä. Sopihan koettaa, minkä siihen teki. Rouvaa alkoi huolestuttaa ja hän sanoi:
"Mahdatkohan sinä voida yksin kaikkea suorittaa? Ehkä täytyy jostakin apua hankkia."
"Rouva antaa sen hankkimisen nyt olla tuonnemmaksi, kunnes ehdin katsoa mitä voin ja mitä en voi", vastasi Elsa.