Seuraavana aamuna lähetti mummo Matin sanomaan, ett'ei hän mitenkään voi tulla, ja että rouva saapi etsiä toista hänen sijaansa.
"Minkä sille mahtaa", vastasi rouva, ja Matti meni pois.
VIIDESKOLMATTA LUKU.
Vaikeudella eteenpäin.
Niin jäi Elsa ainoaksi palvelijaksi maisterin perheessä. Vaikka työnpaljous olikin hänelle suureksi rasitukseksi, että vedet väliin silmistä vyöryivät, kun alkoi kovin yli voimien käydä, kului aika hiljalleen eteenpäin kumminkin. Rouva koetti Elsan mieltä ilahuttaa, antamalla hänen vierellänsä laulaa kun hän itse soitti pianoa. Se kyllä itsessään ei Elsalle ikävämpää ollutkaan, vaan kun päivässä ei ollut varaa hetkeäkään hukata, sai hän lauluhetkensä tavattomalla kiireisellä voimien ponnistuksella jällensä palkita, että sekin aikaa voittaen tuli hänelle paljaaksi rasitukseksi. Niin kului vuosi seuraavaan syksyyn, jolloin hän ehdotti rouvalle, että hänen on muuttaminen ihan pakosta.
"Kyllä näen lapsi rukka että poskesi ovat lakastuneet tään vuoden kuluessa, liiaksi olet saanut voimiasi karaista, sen huomaan", sanoi rouva.
"Poskieni väristä en paljoa perusta, vaan minä muutoin huomaan, ett'en jaksa virkaani enään täyttää", vastasi Elsa.
Semmoiseksi asia jäi. Rouva pestasi itselleen seuraavaksi vuodeksi kaksi piikaa, ja Elsan haki eräs toisen maisterin rouva itselleen toiseksi piiaksi. Niin muutti Elsa taas uuteen paikkaan.
Nyt tuli hänelle palveluskumppaniksi iso ihminen, mutta ankara, kiukulla täytetty pohjalainen. Hänellä oli aina kirous toisessa suupielessä, ja joka toisessa sanassa. Ensi hetkessä Elsa jo sitä säikähtyi, kun hän ei ollut sellaiseen puhetapaan ensinkään tottunut.
Nyt oli muutoin perin huono vuosi tullut. Se herrasväki oli yhtä köyhä kuin edellinenkin, kumminkin kun edellisenä vuotena oli ruoka halvempi, sai sitä sentään tarpeikseen, vaan ruoka, etenkin leipä, oli sinä vuotena tavattoman korkeassa hinnassa, jonka vuoksi sitä ei mitenkään voitu niin paljoa hankkia kuin tarvittiin, vaan se täytyi suorastaan jakaa kristillisesti, neljännes hienoa reikäleipää päivän osaksi henkeen.