"Kenelle?"

"Munkkiniemen rouvan sisarelle kaupunkiin."

"Vai niin, missä sinä olet ollut niin kauvan? Minäkin kertaa pari yritin tänne, sinua tapaamatta."

Elsa kertoi lyhykäisyydessä Kirkkonummella käyntinsä ja mitä hän sillä matkalla oli huomannut.

"Herran työt ovat ihmeelliset! Niin sanoi äitisikin monta monituista kertaa. Minun vaan ei tahdo mennä päähäni ne asiat, vaikka kuinka koettaisin. En minä juuri niin jumalatonkaan olisi mielessäni, vaan kumminkin huomaan, että se perin yllyttää, se yllyttää välinpitämättömyyteen Jumalasta ja hänen pyhästä sanastansa ja mieleen lykkää kaikenlaisia murheita ja suruja. Kyllä se on hyvä, joka jaksaa niin uskoa; sellaisella ihmisellä on paras, hyvä piti sanomani, maailmassa."

"Hyvä niin! Jos vaan aina tämän elämän läpi Herrassa vaeltaa", sanoi
Elsa.

Lemströmska, vanhan tuttavuuden puolesta, auttoi Elsaa toimissa, jotka tuota pientä majanmuuttoa edistivät. Tuot'hätää olivatkin muutettavat kapineet kunnossa. Otettiinpa äitivainajan arkkukin pihalle, jossa puhdistettiin ja annettiin tuulettua. Siihen sitten sullottiin mitä kelpaavata löydettiin.

Kun kaikki oli kunnossa, lukittiin ovi niin huolellisesti, kuin voitiin. Sitten kantaa retustettiin arkku Munkkiniemeen.

Ehtoolla valjastettiin hevonen kääsyjen eteen. Elsa ja rouva istuivat kääsyihin, renki läksi kyyditsemään. Arkku jätettiin Munkkiniemeen, kun ei sitä sopinut kääsyissä kulettaa. Ensikertaa eläessään ajoi Elsa kääsyissä ja niin saavuttiin kaupunkiin. Hevonen ajettiin erääsen pihaan, joka oli puutarhalla varustettu ja jossa kasvoi kaikenlaista viheriäistä ja kauniita kukkia. Rakennukseltaan oli talo matalanlaista, eikä siinä huoneiden luku hyvinkään korkealle noussut; oli siinä kumminkin vinkkelirakennus, johon johti kolmet eri portaat. Vinkkeliin vieviä portaita myöten meni rouva sisälle, käskien Elsan seurata mukana. Porstuassa oli kaksi ovea; toinen kamariin, toinen kyökkiin. Avain oli kummankin oven suulla, ja rouva meni komeammasta eli kamarin ovesta sisälle.

"Odota nyt Elsa hiukkasen tässä porstuassa, kun menen ja käyn täällä", sanoi rouva.