"Elsa on täällä nyt siis," sanoi rouva.
"Kyllä, hyvää iltaa rouva!"
"Tervetuloa nyt", lisäsi rouva ja kääntyi takaisin sinne, mistä tullutkin oli.
Talossa tässä oli tapana pitää paljon palvelijattaria. Vielä yksi uusi poika oli tulematta. Samassa kun rouva pois meni, astuikin kyökin ovesta sisään solakka noin kaksikymmentä viisi vuotia nainen; tyttö ei ollut kaunis eikä ruma, olipahan vaan siltä väliltä. Muutoin ei tarvinnut olla mikään tarkkasilmäinen huomatakseen, että tyttö oli täydessä seilissä juovuksissa, koko hänen ryhtinsä, astuntansa ja puheensa sen osoittivat. Eikä aikaakaan ja hän tunnustaakin, että hän on humalassa. Hän oli näet palvellut kauppiaassa, jossa löytyi juuri sellaisia tavaroita kaupaksi. Kauppapalvelijat olivat hänelle läksijäisiä pitäneet, ja tytön viinillä ylön täyteen täyttäneet.
Toiset piiat nyt tässä uudessa paikassa tulivat hieman hämilleen tästä uudesta tulokkaasta, ja pelkäsivät juuri hänen humalassa-olonsa puolesta rouvaa, ettei hän ehtisi häntä noin hiihtotuulella kohta ensi iltana näkemään. Kaikeksi onneksi ei rouva sinä iltana enään kyökkiin tullutkaan.
Yksi oli joukossa kumminkin, joka ei säikähtänyt humalaista naista nähdessään, se oli talon vanha keittäjätär; hänellä oli viinipullo kaapissaan, josta hän kaatoi täydet ryypyt Elsalle ja Liisalle, molemmille uusille tulokkaille. Liisa maistoi kohta pikarin pohjaan asti, vaan Elsa ei huolinut ensinkään.
"Koska ei vieraalle hyvä kelpaa, kyllä tänne kelpaa", sanoi keittäjätär ja kaatoi lasin sisällön omaan suuhunsa.
"Se on pieni kiusa", sanoi Elsa, ja siirtyi toiselle puolelle huonetta.
Eräs entisistä piioista, Ulla nimeltään, suostui Elsaan kohta ensi hetkestä. Nyt kun hän oli tuon vanhan keittäjättären mielen viinin maistamattomuudellansa rikkonut, talutti Ulla Elsan erääsen kamariin, joka kuuluikin heidän molempien makuuhuoneeksi; täällä istuivat he alas omille, heille talon puolesta kuuluville tuoleillensa ja Ulla sanoi Elsalle muutamia sanoja:
"Älä säikähdä meidän vanhaa kyökkikarhua, vaikka kyllä hänellä konsteja ja vinkeitä piisaa; väliin käypi hän ja ilman syyttäkin oikein käsikähmäiseen tappeluun, vaan minä näen sinun voimasi jo päältäpäin, ettei sun häntä pelätä tarvitse. Muiden ihmisten puolesta tässä talossa kyllä toimeen tulee; kun vaan tehtävänsä tekee, niin rouva ei puhu hyvää eikä pahaa, hän on sellainen."