Koska oli jo ilta ja pyhä loppuun kulunut, meni Elsa pesotupaan kaikenlaista järjestelemään maanantai-aamuksi, sillä pyykin pesu alkoi aamulla kello kolmen lyömältä viimeistään. Kun hän siellä yksinään järjesteli ja hääräili hiljalleen jotakin virren värssyä, lennähti suuri paperipussi keskelle tuvan laattiaa, jonka perästä ovi taas kiinni painettiin. Elsa hyppäsi akkunaan, josta kurkistamalla hän voi tuntea poistuvan miehen mainituksi äkäiseksi taloudenhoitajaksi. Sitten vasta hän nosti pussin laattialta ja aukaistuaan näki sen täytetyksi hienon hienoimmilla leipurin tavaroilla. Elsa painoi sievästi pussin suun kiini ja nosti sen uunin korvalle, tulevien aikain varaksi.
"Vai niin, hm, hm", hymäili hän sitten itsekseen. Kun hän oli pesotuvassa tehtävänsä toimittanut, läksi hän pois ja lukitsi oven, astui sitten arvokkaana ylitse pihan kyökkiin. Konttorin portailla seisoi taloudenhoitaja kädet housun taskuissa, ikään kuin voitostansa ylpeillen. Hymyillen katseli hän etäämpänä astelevaa soreavartaloista ja ryhdikästä Elsaa siksi kunnes hän katosi.
Kun Elsa oli parhaaksi kyökkiin päässyt, saapui siihen eräs kaartin alaupseerin vaimo, joka erinomattain tahtoi tekeytyä Elsan tuttavaksi. Elsa veikin tuon rouvan kamariinsa, jossa tuo vieras alkoi toimittaa kaikella kunnioituksella veljeänsä Elsan sulhaseksi.
"Parempaa miestä kuin veljeni on, et voi tästä maailmasta löytää", lateli kaartilaisen vaimo.
"Voipi olla, olenkos minä häntä huonoksi sanonut, kun en miestä vähääkään tunne, vaan minä en kumminkaan vielä ketään tarvitse", vastasi Elsa.
"Sinä lapsi raukka et ymmärrä mitään. Sinä et näy huomaavan omaa hyvääsi. Ajatteles, tuossa paikassa tulee hänestä vääpeli, ja arvaas, mikä korkea arvoaste se on, ja kuinka ryhdikästä on kulkea vääpelin sivulla hänen rouvanansa. Ja ajatteles että hän vielä rakastaa sinua, — todellakin, mikä erinomainen onni!"
"Jaa, oikein autuus! Vaan nyt näillä puhein ei siitä kaupasta tule mitään. Olkaa niin hyvä ja sanokaa paljon terveisiä kunnian-arvoiselle veljellenne, että hän tällä kertaa etsii muita, minulla on tässä asiassa eri mielipiteet", sanoi kuivasti Elsa.
Vieras rouva poistui.
Samassa saapui siihen talon rouva.
"Kuules Elsa! Minun aikomukseni on mennä tällä kertaa edemmäs maalle kuin Helsingin lähelle. Minä aijon Tammisaaren tienoille. Heti kun pyykki on saatu pestyksi ja vaatteet kuiviksi, me lähdemme."