"Vai niin, kyllä koetan jouduttaa työtä, pyykin tähden kyllä pääsee", sanoi Elsa.
Rouva nyökkäsi tyytyväisenä päätänsä ja poistui.
"Paraiksi ikään, että tästä pääsee hiukan, enhän tässä enään muuta saakaan kuulla, kuin ainaista naimista", jupisi Elsa puoliääneen. Sitten meni hän kyökkiin illallista syömään.
Toisetkin piiat saapuivat illalliselle.
"Niin, kohta niitä meilläkin häitä saadaan!" sanoi keittäjätär illallispöydässä. "Nuorimmista alkaa."
Elsa ei ollut huomaavinaan.
Toiset olivat olevinaan tietämättömiä kuin äsken puusta pudonneet. Kyselivät toisiltaan ja taas kyselivät. Keittäjätär osoitti Elsaa sormellansa.
"Varusta vaan pääsi, ett'et liikaa juovu häissäni", sanoi Elsa.
Kenenkään ei tehnyt mieli jatkaa keskustelua Elsan kanssa siitä aineesta.
Aamulla aikaseen nousi Elsa ja saapui pesotupaan. Tulivatpa siihen kohta perään matamitkin, jotka tavallisesti olivat kun isoa pyykkiä pestiin. Ankara alkoi työ. Kun oli pari tuntia kovasti hierottu, saapui keittäjätär pesotupaan kuuman kahvipannun kanssa. Hän jätti siihen leveälle akkunalaudalle pannun, kupit ja kerma-astian ja kohta poistui. Elsa sieppasi namuspussinsa uuninkorvalta ja alkoi jaella matameille hienoa kahvileipää. Matamit riemuissaan kysymään: