"Mitä sinulla todellakin minun piikojeni kanssa tekemistä on?" kysyi talon herra.
"Teidän hävyttömät piiat", vastasi puhuteltu ja sadatteli mennessään, konttooria kohden.
"Jaa, jaa", sanoi talon herra ja meni omia rappujaan ylös.
Matamit, tunteissaan taloudenhoitajan ilkeäksi kiukkuiseksi heittiöksi, nauroivat koko menolle sydämensä pohjasta. Eipä aikaakaan, alkoikin kuulua konttoorin rappusilta aika metakka. Siellä ajoi kepin kanssa taloudenhoitaja kaikkia nuorempia herroja ulos.
"Pois kaikki talosta lurjukset, minä otan uudet ja paremmat", kuului taloudenhoitajan mahtava ääni, seiniä ja rappusia sauvalla pieksäessään. Nuoremmat herrat koettivat nauraakin ja olivat he kovasti hämilläänkin.
Talon herra näki koko menon akkunastaan. Hän aukaisi akkunan ja huusi:
"Siivolla! Mitä niitä syyttömiä miehiä komennat; tiedänhän minä kiukkusi syyn, mokoma mustasukkainen. Hallitse luontosi, tahi ajan sinut itses paikalla pois."
Taloudenhoitaja oli kuin kivettynyt.
"Me vedämme oikeuteen haukkumisesta", alkoivat nyt nuoremmat uhatella, noustessaan takaisin konttooriin.
"Koko mailma on kääntynyt minua vastaan", sanoi taloudenhoitaja, hyppeli ja itki. Talon herran täytyi saapua häntä asettamaan.