"Mitä joutavista tuttavuuksista on, te tulette papiksi ja saatte tuttavia kyllin kyllä rikasten rovastien tyttäristä. En suinkaan minä käsitä, mitä Elsan tuttavuus teitä hyödyttäisi", tuumaili mummo.
"Ankara mummo!" ajatteli nuorukainen itsekseen.
"Te olette paha", sanoi hän ääneen.
"Tehän paha olette!" sanoi mummo hieman kiivastuen. "Ettekö ajattele, että jokainen saakoon suruansa viettää kaikessa rauhassa. Eihän sellaiset esitykset sovi hautauspäivänä."
"Niin kyllä, mutta mikä tekomies Matti-vainaja Elsalle oli?"
"Hyvä tuttava, ja jos Matti elänyt olisi, pari heistä tullut olisi, kyllä minä sen tiedän", vastasi mummo.
Ylioppilas ei vastannut mitään. Elsa tuli huoneesen ja nuorukaisen ei auttanut muu kuin sanoa hyvästi ja mennä. Kumminkin hän lähtiessään puristi Elsan kättä enemmän tuttavan kuin vieraan tavoin, jottei se puristus huomaamatta Elsaltakaan jäänyt.
Mummo ja Elsa kahden kesken jäätyänsä olivat ääneti hetkisen; sitten aloitti mummo puheen:
"Maisteri se pyyteli minua, että minä toimittaisin sinun hänen tuttavuuteensa, mitäs siihen sanot?"
"Siihen, mitä minä siihen, vaimoksi en minä hänelle kelpaa ja muuta tuttavuutta — mitä muuta siinä sen parempaa olisi, saahan hän ruokaa täältä kuten ennenkin, jos häntä hiukasee."