"Mitäs sinä haet?" kysyi mummo, katsellen Elsaa lasisilmiensä ylitse.
"Minä tulen tänne palvelukseen."
"Palvelukseen! Jaha, vai sinä oletkin uusi piika. Saat kait tään viran minulta."
Eukko ei vähääkään hyvillään olevalta näyttänyt. Mamseli ja rouvakin tulivat kyökkiin.
Mummo oli noussut suoraksi pöydän päässä ja sanoi:
"Mitä konstia se on, että minut pannaan pois kesken kuukauden? En minä ole tiennyt toista paikkaa itselleni varustaa. Enhän minä tähän ole pyrkimässä käynyt; mamseli itse pyysi minua. Olisin tuoksi tietänyt, niin en olisi tullutkaan."
"Ettehän te tässä asuva ole, ja minä tarvitsen semmoisen, joka vakinaisesti luonani asuu. Siksi toiseksi saattehan käydä täällä tyttöä neuvomassa tämän kuun loppuun. Täyden palkan minä teille tältäkin kuulta maksan", sanoi mamseli.
Mummo ei vastannut mitään siihen, ainoastaan ulkonaisella käytöksellään osoitti siihenkin päätökseen tyytymättömyyttä.
"Kyllähän minä menen pois, en minä millään muotoa tahdo mummon virkaa enkä leipää. Tottapahan hyvä Isä katsoo minulle toista manaamatointa leipää", lausui Elsa, kääntyen oveen päin ja oli aikeessa mennä ulos.
"Kuule!" sanoi Munkkiniemen rouva. "Älä mene!"