Ylioppilas seisoi hämillään.
"Antaa hänen mennä rauhassa", sanoi Elsa.
"Hyvästi nyt Elsa", sanoi ylioppilas, antaen kättä Elsalle.
"Hyvästi vaan, tule onnelliseksi uuden morsiamesi kanssa."
Ylioppilaan pyörivät vedet silmistä ja hän meni.
* * * * *
Kohta en perästä sairastui mummo kovasti. Kauvan hän sairasti ennenkuin kuoli. Elsa hoiteli häntä kaiken aikaa erinomaisella huolella ja hellyydellä sekä itkeskeli toisinaan katkeria kyyneleitä. Nyt sai hän hautaan saattaa toisen äitinsä. Hän hankki mummolle haudan Matti-vainajan viereen ja pystytti heille halvan mutta sievän yhteisen hautakiven. Mummon talot joutuivat myytäväksi ja niiden hinnan saivat mummon perilliset. Ylioppilaan velka pysyi aina maksamatta; papiksi hän tosin tuli, vaan rohvessyörin tytärtä ei hän saanutkaan, eikä niin muodoin perintöäkään. Ei hänkään kauvan elänyt vaan riutui surusta pois.
Elsa asui kauvan hyyryläisenä mummon entisessä talossa, maksaen hyyriä uudelle isännälle; hän pesi ja silitti tuhansia paitoja ja hyräili jumalisia virsiä. Mutta niin viisasta ei tullut kosijaa, että hän enään olisi ruvennut kauppoja hieromaan; hän vastasi:
"Minä olen kyllästynyt kosijoihin, omani on kuollut ja toinen minut hylkäsi, olkoon sillänsä."
Hänen ilokseen olivat ihmiset alkaneet pakanain käännytystä puuhata. Nyt oli Elsan riemu täydellinen. Nyt oli musta Aasia voittava itsellensä Golgatan ristin, ja Luojan istuimen eteen oli senkin synkän maan edestä kannettava sovinnon malja. Suomen pääkaupunkikin valmisti nuorukaisista apostolia, vaikkei juuri Aasiaan niin kumminkin Afrikaan, joten Elsa oli tyydytetty. Mustille ihmisille heitä vaan lähetettiin. Haavi kirkossa tuli painavammaksi lähetysrukouksissa Elsan lanttiloista, joita hän huoaten heitteli uhriarkkuun. Vielä sallittiin hänen nähdä se päivä, jolloin vihittiin Suomen ensimmäiset lähetyssaarnaajat, ja nähdä heidän matkustavan täältä pois.