Kun rouva oli mennyt, tuli mamseli kyökkiin.
"Eikö sinulla ole ollut ikävä, kun jouduit yksin niin kauvan olemaan? Tuo Klaara jäi niin kauvaksi, että oikein. Oletko sinä edes katsellut paikkojakaan täällä?"
"Olenhan minä tässä katsellut mitä nähtävillä paikoilla on. — Eihän tuota vastatulleen sovi kaikkiin salapaikkoihin tirkistellä."
"Eipä täällä niin erinomaista olekaan; ei täällä meillä ole niinkuin sisareni kyökissä. Kas tuota matamin ruojuketta, miten on jättänyt padan ruostumaan. Osaatko sinä Elsa laittaa tuon padan puhtaaksi?"
Elsa alkoi kohta puhdistamaan pataa.
"Kyllä se hyvin näkyy käyvän", tuumi mamseli.
Kun pata oli puhtaana, käski mamseli Elsan kanssansa kamariin. Siellä näytteli hän kaikenlaista, minkä vaan luuli Elsaa huvittavan. — Olipa mamselilla toinenkin kamari, se näkyi olevan sänkykamari. Siellä olikin Elsalla kohta tehtävää, sillä hänen tuli mamselin opastuksella laittaa sänky maattavaan kuntoon.
Kun vuode oli laitettu ja pieni pöytä sängyn eteen nostettu, mentiin kyökkiin. Siellä laittoi mamseli illallista kyökin pöydälle sanoen:
"Syödään tässä. Palvele sinä vaan minua. Kyllä huomautan, mitä sinun kulloinkin on tehtävä. Minä osaan opettaa, mutta minä osaan myöskin vaatia. Ei sellainen osaa vaatiakaan, joka ei osaa opettaakaan. Minä olen opettanut monesta tytöstä kunnon piian. Mutta älä luule, että ne sentään sen edestä kiittää. Kas niin, syö ja pane sitten tuohon sänkyyn maata! Hyvää yötä, Elsa."
"Kiitoksia! hyvää yötä, mamseli!"