"Onko ikävä?" kysyi emäntä suurella osanottavaisuudella.
"Tahtoohan se vähän olla", vastasi Elsa, koettaen hillitä luontoansa.
"Noo, kyllä se ikävä ohitse pian menee, kun ensin pääsee siunattuun alkuun. Tule tänne puutarhaan, että tulee vähän hauskempi!"
Samassa soi kello kyökin seinässä. Se oli mamseli, joka soitti piikaansa.
"Kello soipi ja minun täytyy mennä sisälle", sanoi Elsa ja poistui akkunasta. Hiljaa hiipien meni hän kamariin. Mamseli oli pistänyt avaimen oveen, että hän pääsi sänkykamariin.
"Oletko sinä jo näin aikaisin ylhäällä? Minä vaan soitin koetteeksi, pitikö sinun olla hyvä heräämään."
"Voi hyvä mamseli! minä olen saanut Luvan herätä monta kertaa pyryyn ja pakkaseen. Jos minä muuta olisin niin hyvin tottunut kuin heräämään ja ylösnousemaan, niin ei sitten hätää."
"Niin, kyllä minä sen arvaankin, että siinä virassa kuin sinä olet ollut, on täytynyt aikaisin nousta ja luvan saanut lähteä. Meillä et tarvitse niin aikaisin nousta, sillä minä mielelläni aamusella makaan vähän pitempään."
Elsa sai luvan poistua. Hän meni emännän luo puutarhaan. Hauskaa se oli siellä katsella, kun tuo hyvänlaatuinen talon-emäntä kaikkia näytteli.
Mamselin noustua alkoi vasta askareet, kun hän oli Elsaa kieltänyt mihinkään toimeen ryhtymästä, ennenkuin hän opastamaan joutuisi. Kello oli täsmälleen kahdeksan, kun mamseli saapui kyökkiin. Silloin tehtiin tuli helliin ja kahvipannu asetettiin tulelle. Elsa sai katsella tarkkaan kaikkea, kuinka mikin paikka oli tehtävä. Kun kahvi oli tarpeiksi kiehunut, sai Elsa ottaa pienen sievän korin kyökin seinältä naulasta ja saatuansa mamselilta muutamia kuparirahoja ja neuvoja, juosta läheiseen leipurin puotiin kiireisesti koriansa täyttämään. Onnellisesti suoriutui Elsa leipurissa käynnissänsä, ruvettiin, kahvinjuomiseen ja Elsa sai koettaa taitoansa kahvin tarjoamisessa. Se kuitenkin kävi niin kömpelösti että mamseli päästi kimakan naurun. Kun kahvi oli juotu, meni mamseli sisään päällensä pukemaan, sillä oli käytävä torilla. Nyt otettiin isohko kori, jonka Elsa sai kantaa; toiseen käteensä sai hän ottaa kuparisen maitokannun. Niin asteli mamseli edellä ja Elsa perässä. Matka ei ollut torille aivan pitkä. Ennenkuin mihinkään kauppoihin ryhdyttiin, kulettiin ympäri torin ja jok'ikisen kuorman luona teki mamseli moniaita kysymyksiä. Saamistansa vastauksista teki hän, tuon kiertokulun suoritettuansa, sen johtopäätöksen, että kaikki oli sinä päivänä hirveän kallista. "Liian vähän maalaisia näin kesällä torilla", tuumi hän. Kumminkin oli jotakin ostettava. Tuo kuparinen kannu ostettiin maitoa täyteen, yhdestä venheestä vähän tuoreita silakoita ja niin lähdettiin torilta pois. Kantamukset kannettiin kotiin ja Elsa sai ensimmäiseksi työkseen kotiin päästyä näyttää taitoansa silakkain perkaamisessa.