"Niinhän te täällä istutte, kuin kirkossa!" lausui mamseli.
"Mitäs täällä muuta?" vastasi Sanna.
"Kuinka sinä Liina niin rumasti katselit minun päälleni kirkossa, että en tahtonut kehdata paikassani istua? Pitäis kumminkin sen verran ihmisyydestä tietää, ett'ei Herran huoneessa silmillään rupea sappeansa purkamaan. Herran huone minun luullakseni olisi kumminkin se rajoitettu ala, joka täytyisi uskostakin olla vapaa kaikista vihaisista silmäyksistä."
"Enhän minä mamselia katsonut; katselin Elsaa vaan."
"Elsaa, oliko Elsa sitten sopivampi kirkossa syödä, kuin minä? Tiedä, että Elsa on yhtä kallis Jumalan edessä kuin minäkin."
"Hän katala on valhetellut ja puhunut pahaa minusta, josta rouva on koko päivät minulle riidellyt. Olis kaunista, jos tuommoisen kakaran tähden joutuisin pois monivuotisesta paikasta, ja saisin huonot päästökirjat."
"Mistä se rouva on sitten riidellyt?"
"Sanoo minun varastaneen ja myyneen kaikki sen, mitä hän on käskenyt antaa Elsan äidille."
"Onko hän käskenytkään mitään antaa?"
"On väliin käskenyt ja silloin on annettukin."