"Niin, sinun — tuommoinen! mutta mulla kun on niin kaunis kimppu!
Eikös olekin kaunis, täti", sanoi Liisi.
"Kaunishan minullakin on! eikös olekin, täti", kysyi Klara.
"Kyllä, kyllä, lapset! kauniita teillä on kaikilla! Kyllä täti näkee."
"Osaatko sinä Elsa tehdä parempia kukkakimppuja?" kysyi Liisi.
"Vieläkös nyt kauniimpia; kyllähän ne jo ihmeen kauniita ovat!" vastasi
Elsa.
"Kyllä sitä täytyy lähteä huojumaan kotiin käsin, ei tässä nyt muu auta", sanoi mamseli, nousten seisomaan.
"Lähdettekö jo kaupunkiin, täti?" kysyi Antti.
"Ettekö te sisälle tulekaan?" kysyi Klara.
"Minä kävin jo, hyvä lapsi! Hyvästi nyt kaikki!"
"Täti ei mene vielä! Olkaa nyt vielä vähän aikaa. Minä sanon papalle, että se antaa teille hevosen. Oriilla saatte ajaa. Se laukkaa niin että, voi kun se on hauskaa! Se hyppii ihan pystyyn välistä, kun se on oikein innossaan. Pappakin pelkää, kun se oikein panee sieramensa suuriksi. Se aivastaa niin, niin se päristelee ja kuopii maata ja se syöpi niin suuren joukon kauroja", osoittaen kädellään kyynärän verran maata. "Noin suuren, niinkuin Konalan heinäläjä", sanoi Antti.