"Eipä, kun semmoisen kopan, joka vetää viisi tynnyriä", sanoi Liisi.
"Olette te niitä höpäköitä!" sanoi mamseli.
"Niin vaan, täti, tulkaas katsomaan, kun se orit on tuolla haassa. Se on puussa kiinni; muuten se lähtisi juoksemaan ja menis kaikkien päälle. Liinakin, vaikk' on niin paksu, niin pudotti maitokiulun kädestään, että yksi vannekin katkes ja valkoinen maito kaikki meni maahan, kun orit rupesi tarhaan lehmien sekaan ryymäämään. Se ryntäsi niin, että kaikki lehmät hajosivat ympäri vainiota ja mylvivät pelosta vavisten."
"Sepä koko pekuna on hevoseksi! Johan se aika jalopeura on!" sanoi mamseli.
Samassa näkyi käytävällä Munkkiniemen herra ja rouva; he lähestyivät.
"On oikein herttainen ilma tänään!" sanoi herra.
"Tuo tuomi haisee niin hyvälle tänä kesänä!" sanoi rouva.
"Luonto on kaunis; se on totta, mutta ihmisillä on se suuri vika, ett'eivät ole yksimielisiä. Se olisi niin hauskaa, kun he sitä olisivat!" sanoi mamseli.
"Hyvä, Eveliina! Pitää kärsiä nuoremman sisaren heikkoja puolia. Tunnettehan jo toisenne", sanoi herra, seisoen mamselin edessä suorana ja seljällään nojaten sauvaansa.
"Tunnen kyllä! mutta hänen pitää myöskin nuoremmuuttansa totella minua.
Sillä tiedät, Fredrik, ett'en tarkoita pahaa."