"Jaa, mutta teillä naisilla on tapa semmoinen, että kaikki asiat, olivatpa kuinka karkeita ja kireitä hyvänsä, pitää tuleman paikalla ratkaistuiksi; vähintäänkin yhdessä päivässä. Mutta minä sanon: se ei luonnistu, sillä kaikki asiat tarvitsevat kypsyä, ja ovat vasta päätettävät tarkan punnitsemisen perästä."
"Pappa! eikö saakin täti ajaa oriilla kaupunkiin?" kysyi Antti.
"Mitä sinä hupatat? kuinka täti semmoisella uskaltaa mihinkään ajaa?" vastasi herra. "Menkää nyt lapset pihaan ja viekää Elsakin mukaanne; me vähän kävelemme täällä."
Elsa ja lapset läksivät.
"Eveliina tulee kävelemään meidän kanssa!" sanoi herra.
"Kylläpähän kävelen kaupunkiin!"
"Kuinka sinä tuommoinen olet?" sanoi rouva.
"Älä kummastele, kummaile vaan itseäs."
"No, jopa nyt jotakin, kun opetetut sivistyneet ihmiset viitsii!" ihmetteli herra.
"Siitä Elsasta ei ole muuta kuin harmia ja ristiä", sanoi rouva valittavalla äänellä.