"Elsasta ristiä! mitä harmia Elsasta sinulle on? Sekö kun Elsa harrastaa totuutta ja oikeutta?" sanoi mamseli äkäisellä äänellä. "Ja itsehän sen minulle toit! Mitä toit ristiä välillemme?"
"Joutavia! tuollaisen lapsen puheista viitsii aikaiset ihmiset kiistellä", tuumi herra.
"Nyt ei askeltakaan tästä edemmäs; minua ei tämä marssiminen huvita. Jos tahdotte minua lepyttää, niin kaikki ja jokainen paikalla kyökkiin ja rosvoa tupustamaan", sanoi mamseli.
"Mikä rosvojuttu se on, ja mitä se merkitsee?" kysyi kärsimättömänä herra.
"Tule kuulemaan! kyllä minä suuta pidän, kosk'ei teissä ole itsessä tuntoa."
Sanaakaan sanomatta seurasivat herra ja rouva mamselia, joka suoraa päätä meni kyökkiin. Liina istui pöydän päässä ja luki katkismusta.
"Paraiksi, että luet katkismusta ja sitä, mitä seitsemännessä käskyssä kielletään!" sanoi mamseli, asettuen Liinan vastapäätä toiseen päähän pöytää.
Herra ja rouva seisoivat ovella.
"Mutta hullusta kyöpelin marakatista heitti ristin koko pitkäksi Jumalan pyhäpäiväksi; jaksaakin kamuta perässä, vaikka häntä hiidessä asti asuisi. Jos paha henki ajaa papilla, niin papintytöllä se aina hullummin ajaa", sanoi Liina, lyöden katkismuksen niin lujasti pöytään, että se hyppäsi ylös ja kirposi avoimesta akkunasta pihalle.
"Nyt sulla paha henki ajaa, kun heitit katkismuksen pellolle", sanoi mamseli. "No, ei sillä väliä; kylläpähän sotamies korjaa samalla, kuin se tulee ruokaansa noutamaan!"