"Sinä kun olet luutatyttö, varmaankin tunnet männyn kasvaimet eli kärkit."
"Kyllä, hyvin ne tunnen herra."
Herra yski ja veti henkeänsä vinkumalla.
"Ne pitäis olla erinomaista rinnan lääkettä, kun niistä keittää vettä ja sen liemen juo", sanoi herra.
Elsa hätkähti. Rinnan lääkettä, männyn kärkit, jos olisi hän äitivainajallensakin tiennyt niistä lientä keittää. Elsa aikoi jotakin sanoa, vaan ei suu auvennut.
Herra huomasi tytön hämmennyksen ja kysyi: "Kuinka niin syvämietteiseksi tulit rintalääkkeestäni?"
"Niin, jos männyn kärkit todella rintaan auttaa, niin varmaankin äitini olisi elossa. Jos sen olisin ennen tiennyt, olisin joka päivä äitilleni kärkkilientä keittänyt."
"Onko äitisi kuollut jo?"
"Eilen haudattiin."
"Jaa, se on auttamaton paikka, vaan kerran täytyy ihmisen kuolla. Vaan niin kuin sanoit, olisi se ollut hyvä koettaa niin kauvan, kuin äitissäsi oli henki. Se kuitenkaan älköön sinua huolettako, sillä etpä tiennyt konstia ja kuka tietää, olisiko tuo auttanutkaan."