"Mummo on siis naimaton!"
"Ei, leski minä olen. Täällä menin sitte naimisiin muutaman merijullikan kanssa; Pekka hänen nimensä oli, ja siihen määrään hävytön, että ensi reissulla häittemme jälkeen karkasi, minun suureksi harmikseni ja kummakseni. Se onni minulla kumminkin oli, ettei toki lapsia tullut eikä jäänyt."
"Hyvä on onnea vähäkin!" sanoi mamseli.
"Hyväpä oloksikin!" vastasi mummo.
Mummo jäi yöksi mamselin kyökkiin, sillä seuraavana aamuna aivan aikaisin piti noustaman pyykille. Elsa ja mamselikin saivat kiirutta vielä illalla katsomaan vaatteita pyykkiin.
Seuraavana aamuna nousi mummo aikaisin ylös. Elsa sai luvan nousta myöskin, sillä hänen oli seuraaminen mummoa pesotupaan. Mamselin käsky kuului:
"Mummon pitää opettaa Elsa pyykitsemään!"
Pesotupaan päästyään katseli mummo ihmeissään Elsaa, kuinka hän alkoi kuin vanha pesijätär puuhata lipeätä ja muita toimia.
"Pesethän sinä oikein puhtaaksi!" sanoi mummo hetken aikaa yhteistä työtä tehtyään.
"Olenhan minä pessyt kodissa äidin kanssa ja yksinkin, se vaan että meillä oli niin vähä vaatteita."