"Eiköhän oteta vielä jankoltaan vaatteita sisään; minusta näyttävät aivan kuivilta", kehoitti mamseli, katsellen kyökin akkunasta pihalle.
Pian olivatkin kaikki täydessä puuhassa päästämässä vaatteita nuoralta.
"Ja Elsa kun osaa jo tavallisen hyvin pestä vaatteita!" sanoi mummo mamselille.
"Elsa on kummallinen tyttö; ei luulisi luutatytön osaavan muuta kuin luutia tehdä", vastasi mamseli.
"Mihinkä hyvät ihmiset pannaan tämä ruokien paljous", kysyi mamseli, kun vaatteet oli saatu korjuusen ja hän ennätti kyökkikomentoansa miettimään. — "Ottakaa tekin nyt hyvähkö joukko niitä kotiinne!" sanoi hän Priitta-Stiinalle.
"No, Jumalan kiitos! kyllähän se minulle hyvä on", vastasi mummo.
"Alkakaa kasata; Elsa saa tulla apuna kantamaan. Ottakaa mitä vaan haluttaa, ei ne meillä tule syötyä!"
"Mamseli on hyvä ja itse antaa; en minä rupea rohmuamaan!"
Mamseli antoi niin, että niitä oli mummon ja Elsan kantaa isolla pärekorilla. He menivät mummon asuntoon eräässä mutkikkaan kadun kulmatalossa. Tämän pihan perällä oli pieni kamari pesotuvan takana. Huone oli muutoin soma ja siisti.
Elsa ihmetteli Priitta-Stiinan sievää ja pientä huonetta ja sen omituisia huonekaluja. Luutakaupoilla ollessaan oli hän nähnyt paljonkin, mutta ei somuudessa sen vertaista ja ihme, ettei hän ollut koskaan joutunut siinä huoneessa ennen käymään.