"Voithan mennä kamariinkin", sanoi mamseli ja aukaisi kamarin oven.
Sinne hävisivät porstuassa-juonittelijat.
"Voi hyvänen aika", sanoi mummo. "Kyllä ei ole sekään hyvä, että on tavaraa. Noin sitä sitten on riita sisarten välillä ihan tavaran tähden."
"Pientä se on mummo tuo; olen minä suurempiakin kahakoita nähnyt", sanoi Liina. "Kyllä siinä on rouvassa matantuuraa, mutta herra on hyvä mies."
Lotta, joka oli etempää maalta eikä ollut koskaan muiden kuin talonpoikaisten parissa ollut, kysyi:
"Riiteleekö herrasväkikin?"
"Eihän ne juuri riitele; ne vaan lausuu ja sanelee", vastasi Liina.
Vähän ajan kuluttua kuultiin rouvan ja mamselin ääni porstuassa. Se oli naurun sekaista keskustelua ja he menivät rappuja alas pihalle, jossa kuski hevosta pidellen rouvaa odotti.
Piiat näkivät kyökin akkunasta, kuinka sisarukset kaikessa sovinnossa erkanivat. Mamseli katsahti pihalla seisoessaan kyökin akkunaan ja piiat vetivät päänsä akkunasta pois, vaan mamseli kiiruhti ylös ja tuli suoraa päätä kyökkiin.
"Se on pulska, tuo sisaren miehen orit!"
"Kyllä siinä on konkaria", vastasi Liina.