— Missä sitten? Pentti juoksi rinnalleni.
— Peltolasta suoraan mennen Haukkavuoren ylitse Susiluolaa kohden.
— Oletteko käyneet Peltolassakin?
— Olen, samalla matkaa kuin teilläkin. Eksyin vuorella ja jouduin lopuksi Peltolaan.
— Ja eksyksissä harhaillessanne löysitte hevosenkengän?
— En, en ole sitä edes nähnyt. Peltolassa tapasin vanhan mummon.
— Tiedän ketä tarkoitatte.
— Hän kertoi Lyylille, pienelle poikansa tyttärelle ja minulle viime Suomen sodan kauhuista, joita hän itsekin oli saanut kokea, ja kuinka hän vihollisia paetakseen oli kerrankin piiloutunut suuren puunrungon alle. Täällä hän oli nähnyt kalliopinnassa hevosenkengän.
— Ja sitä te nyt aijotte etsiä?
— Niin.