— Mitä mietitte? kysyi Lyyli.
— Ensimäistä kohtaustamme.
— Nyt kesällä?
— Ei, vaan lapsina Haukkavuoren juurella.
— Minäkin olen sitä muistellut.
— Nytkö?
— Niin, mutta katsokaa kuinka tuli jälleen leimuaa korkeana.
Aijoin noudattaa hänen kehoitustaan, kun samalla tunsin jonkun kädellään koskettavan oikeaa olkapäätäni. Käännähdin katsomaan. Siellä Pentti seisoi takanani ja viittasi minun seuraamaan itseään. Koko huviretkemme kestäessä en ollut häntä nähnyt. Missä hän oli ollut? Nousin ylös ja lähdin hänen perässään.
Hetken matkan päässä muista Pentti pysähtyi. "Olen tänään käynyt luolassa", hän kuiskasi minulle.
— Luolassa, toistin hämmästyneenä. — Kuoleman Koiraako hakemassa?