— Niin, mutta en tavannut häntä siellä. Ruokia oli kuitenkin sitten eilisen maisteltu, ja pyssy oli muutettu toiseen paikkaan. Olen koko päivän häntä vainunut, luolassakin odotin kauvan aikaa, mutta hän ei tullut.
— Miksi menitte luolaan yksin?
— Tehän olitte tänä päivänä estetty.
— Ja ette malttaneet odottaa huomiseen? Niinkö leppymättömästi siis vihaatte Kuoleman Koiraa. Ettekö jo voi kertoa minulle syytä molemminpuoliseen vainoonne?
— Miksi minä häntä vihaan, sen tiedän, mutta miksi hän minua, sitä en tiedä.
— Mitä hän on siis teille tehnyt?
— Mitä tehnyt? Pirstonut elämäni onnen, sanoi Pentti tavattomalla katkeruudella. — Eikö siinä ole kylliksi, mutta älkää enempää kysykö. Ehkä pian saatte kuulla kaikki.
En tiedustellut häneltä asiasta enempää.
Pentti oli jo ollut matkalla Peltolaan, kun hän alhaalta huomasi kokkomme. Silloin hän oli kääntynyt vuorelle takaisin. Ensin hän oli aikonut lähteä luolalle uudestansa, mutta sitten hän olikin päättänyt tulla meitä tapaamaan. Kokkoa lähetessään hän oli ollut näkevinään Kuoleman Koiran. Tämä oli hiipinyt vähän edempänä hämärässä.
— Ettekö lähteneet häntä seuraamaan?