Suomen Matti seisoo, katsoo. Ihan niinkuin itsestään kääntyy mieli Pohjolahan, maahan pieneen kääntyy pää. Näkyy pilvi kodin päältä, uhkaa Ukko päällä veen; — Ja hän hiljaa kädet risti vielä viime rukoukseen:
"Herra suojaa Suomenmaata! Kevättouot tehty on, oras hento heilimöipi, anna paistaa auringon! Tyytyväisnä työtä teemme, maata pientä raadamme. Kun sen tehdä rauhass' saamme, emme muuta pyydä me.
Taasen Suomen taivahalla pilvet mustat kulkevat, taasen oudot aavistukset miesten mieltä sulkevat. Mutta Suomen mies se turvaa turvahansa entiseen, sanaan Suuriruhtinaansa, lakihin ja oikeuteen.
Herra, suojaa Suomen rauha! Aik' on paha, levoton. Kotkain suurten taistellessa pääskyn onni pesäss' on. Vaan jos vaaran tullen vaatii valtaistuin, kotilies, varmaan silloin vankkumatta seisoo joka Suomen mies."
Kyynel kirkas silmän kasti. Matti pyyhkäs kyyneleen, lykkäs purren lainehille, läksi kotimatkalleen. Vaikka aalto vaahtoaapi, vaikka mylvii myrskysää, rauhallisna Suomen Matti suurta merta viilettää.
Berliini, toukok. — Helsinki, heinäk. 1898.
Suomen valta.
[Lausuttu ensi kerran Lomakurssilaisten juhlassa 19 p:nä elok. 1898.]
1. Laulajan alkusanat.
Kun tullut nyt Kalevan kansoa on salin täydeltä koolle tähän, niin aika nyt kantelon heikonkin ois käydä ilmoja helisemähän.