Sanat vielä jos kuulevat laulajaa ja aattehet miehen mieltä, niin aika nyt kaikua kantelon ois ja kaikua Kalevan kieltä.
Kas, soipa se kantele ennenkin, ilo kaikui Kalevalassa, kun Suomi suuria laulujaan emon polvella lauleli lassa.
Soi silloin kun karhu ol' kaadettu tai elo oli aitassansa, tai silloin kun tupa oli tehtynä uusi ja juhlien vihki sen kansa.
Meidän viljamme vielä se aaltoilee Suomen suurilla vainioilla, meidän tukkimme vielä ne virtailee Suomen suurilla tukki-joilla.
Mut annahan vieriä vuoden ja kaks, niin tuvanpa uuden me teemme ja allapa orsien omien kerran on kaikuva kanteleemme.
Suomen tiede sen tuulilta suojelee, Suomen taide sen katot kaartaa ja Suomen laulu sen lämmittää ja sen satujen linnaksi saartaa.
Mut päivä kun illalla mailleen käy, me istumme portahilla ja katsomme kauas yli maan, yli veen ja kulkua kesäisen illan.
Käsi poskella impyet unelmoi, käsi kalvassa miehet nuoret, ja unia suuria uneksitaan, että hymyy harmajat vuoret.
Kun nuoret suurta unelmoi ja miehet suurta toimii, niin silloin Suomi on onnellinen ja Suomen tarmo taimii.
2. Oma tupa oma lupa.