Nouse, nouse Suomen pirtti, kasva valta Kalevan, nosta harjas taivahalle, kurkihirtes kuulumaan! Kodit lämpee, koulut liehtoo, syttyy, syttyy sydänmaa, soinnahtaapi Suomen laulu, kansan ääni kajahtaa.
Kaiu, kaiu kansan ääni, kaiu huiluin, kantelein, helkä, helkä Suomen henki, yli maiden, manterein! Kerro maille kaukaisille, mitä kansan lempi voi! Katso, maille talven, hallan, näin se tarulinnan loi.
Lennä, lennä Suomen lempi, kulje siivin kultaisin, istu köyhän ikkunoille, astu vallan vaunuihin, lennä päivän perhosena, sytä päivä sydämeen, kanna viestit kallehimmat, viestit maasta taivaaseen!
Kerro, kerro Jumalalle taivahasen tultuas: katso, min' oon kansan lempi, kansan hyvin kaitsemas, katso, näin he rakastivat joka rantaa, kukkulaa, jonka annoit Herra heille, — katso, suur' on Suomenmaa.
Katso, katso kaikkialta savut tyynet tupruaa, laihot nuoret lainehtiipi, talot kauniit kangastaa, kansa raitis, kansa vakaa alla pyhäin pihlajain sulle veisaa kiitostansa, kaikuu kellot kumahtain.
Kiitos, kiitos Herra, että annoit armahaisen maan, annoit kummut kukkarinnat, käet päälle kukkumaan, vaarat siintää, järvet läikkyy, hongat hiljaa huminoi. Kuulkaa, kuinka kansan ääni luonnon kanteleesta soi,
Kuulkaa, kuulkaa: Metsä kutsuu, meri viittoo, hymyää, katso, min' oon Suomen maata, tullos tänne, tänne jää, katso, min' oon Suomi-äitis, paina pääsi povellein, tunne äitis rinnan tunnut, kuule kuiskeet sydämein.
Syki, syki Suomen rinta, kyllä poikas kuulevat, huoju, huoju Suomen honka, Suomen lapset tulevat; kodit lämpee, koulut liehtoo, syttyy, syttyy sydämet, kajahtaapi kansan ääni, sointuu Suomen sävelet
Olkohon taiteemme niinkuin tammi.
Olkohon taiteemme niinkuin tammi, tuuhealehtinen, lempeä puu, olkohon niinkuin kartanon koivu, varjoisa, vilpas, juurella jonka maamiehen murheet unhottuu.