Lintu lauloi kaukomaailmasta, koivu kuiski kultataivahasta, töllit avartui ja kuvat kulki, sydän nuori kaikki sisääns' sulki.
Ken nyt laulaa töllin lapsosille, ken nyt kuiskii salon kuuleville? Vaan jos koivu kaatui, lintu lähti, elää koivun päällä koiton tähti.
Elää ehtootähti armahainen, tähti ihmisyyden ihanainen, tähti ihanteiden, innostuksen — elää tähti Zachris Topeliuksen.
Hymni Z. Topeliuksen haudalla.
Nukkuos alla kukkaisen kunnahan, nukkuos niinkuin helmassa äidin armaan. Helppo on maata päivätyön tehneen. Rauha on palkka raatajan parhain.
Kuolema kulkee, kaatuvi kukka, puu. Kansansa helmaan kaatuvi kansan urho, Nukkuos jälkeen päivätyön pitkän, nukkuos, lämmin on helma Suomen.
Karl A. Tavaststjerna.
Ylös laulajat nuoren Suomen! Lasit täyteen ja hiljaisuus! Karl Augustin maljan me juomme, me Suomi nuori ja uus.
Ei käyttänyt Väinön hän kieltä, mut hän oli meidän mies, ja hän oli mestari meille, mi leimuta, lempiä ties.
Hän rakasti rantoja niitä, joilla kehtomme keinunut on. Hän tunsi Kuusamon tuskat ja tuntehet Uramon.