—Mitä niin? kysyi vanha herra hajamielisesti.
—Että minä pääsisin pois täältä.
—Se on totta se.
Rouva olikin keittiössä. Jaana kuuli heidän haastelevan keskenään. Rouvan ääni kuului alussa äkeältä ja vihaiselta. Mutta sitten tuntui hän lauhtuvan kerrassaan, niijailevan, kostelevan ja kiittelevän.
Jaana pilkisti ovenraosta ja näki vanhan herran antavan rahaa hänelle.
Vanha herra meni. Rouva saattoi hänet ulos. Hänen kielensä kuului vielä laulavan niinkuin voideltu eteisessä.
—Kelvoton! hän huusi Jaanalle heti sisälle palattuaan ja riipoitti tämän käsipuolesta keittiöön. Tiedäkin, että se oli hyvin korkea herra ja kukaties mitä saattoi ajatella. Sellaisen, syötävä, häpeän teit.
—Pääsenkö minä pois sitten? kysyi Jaana itku kurkussa.
—Saat kaiketi minusta nähden mennä. Ala vaan laputtaa! Vai vienkö tikulla ulos?
Hän meni ja paiskasi oven pauhinalla kiinni mennessään.