—Kuulehan Jaana, hän sanoi. Mikä sinulla oikein on?
Jaana hyrski valtoinaan.
—Etteivät vaan olisi huonosti sinun asiasi?
—Huonosti ovat, pääsi Jaanalta.
Heti sen sanottuaan hän tuli levollisemmaksi. Kuului enää vain hiljaista ja tasaista tihuuttamista.
—Niin no sitten, sanoi Heikki painokkaasti.
Avioliitto oli nyt mahdoton hänenkin mielestään.
Se oli sitä myöten valmis. Mutta hän kysyi kuitenkin vielä ikäänkuin vanhasta tottumuksesta:
—Herrako se on vai talonpoika?
Jaana ei vastannut. Kaikki rakkaus oli heti haihtunut Heikistä. Mutta mustasukkaisuuden kyy kähisi vielä hänen sydämessään.