* * * * * *
… Isän syödessä piti aina olla hyvin hiljaa. Ainoastaan "Sankku" sai hiipiä hänen luokseen ja panna päänsä siististi pöydälle hänen lautasensa viereen. Mutta hänkään ei saanut sanoa mitään.
Vasta sittenkuin isä nousi pöydästä, oli "Sankun" oikeus ja velvollisuus sanoa "iso sana". Palkakseen sai hän silloin nuolla isän lautasen.
"Sankku" oli Erkin setä. Häntä voi vetää villoista taikka puhaltaa hänen korvaansa, niinkuin isäkin hyvällä tuulella ollessaan teki. Mutta hänen hännälleen ei saanut astua.
Siitä se torui. Ja Erkki pelkäsi "Sankun" toria melkein yhtä paljon kuin isänkin.
… Tuossa oli tuo vanha "fortepiano". Sitä voi soittaa sekä ylhäältä että alhaalta. Isä soitti sitä ylhäältä päin; "Sankku" iloitsi silloin niin kovasti, että koko talo raikui, juoksi huoneesta huoneesen ja oli särkeä sekä ovet että ikkunat. Nähtävästi piti hän paljon musiikista.
Erkki soitti pianoa alhaalta päin. Nousi poikimille ja painoi, minkä jaksoi. Se ei tosin soinut silloin aivan yhtä kovasti, mutta päästi kuitenkin mahtavan ja salaperäisen kuminan. Varsinkin jos vielä takoi päälakeaan alakanteen.
Mutta siitä tuli tavallisesti tukkapöllyä.
… Eteisen portaiden alla säilytettiin tuhka-astiata. Jos siihen sai vettä kaadetuksi, voi sitä myöskin käyttää maalipönttönä. Veden asemasta kelpasi myöskin sylki. Kun kyllin usein pisti sormensa suuhun ja sitten yhtä usein tuhka-astiaan, voi saada itselleen uhkean leukaparran ja viikset. — Mutta siitäkin tuli tavallisesti tukkapöllyä.
… Vinnillä säilytettiin "tupla-ikkunoita". Sinne oli hyvin raskas ja vaivaloinen nousu, mutta sieltä voi tulla alas sitä helpommin. Lasiruudut olivat toiset lappeellaan, toiset pystyssä seinää varten. Niitä myöten, jotka lappeellaan multimuksen päällä olivat, oli erittäin lysti juosta raksutella.