— Olen. Minä jätin rahat pöydälle ja nyt ei niitä enää ole siinä.
Anni pyyhki kätensä ja tuli päättäväisenä Erkin perästä kamariin. Hän astui kursailematta äidin vuoteen luo ja pudisti häntä hartioista.
— Täti! Oletko sinä ottanut Erkin rahat? Anna ne heti paikalla hänelle!
Äiti kuorsasi yhä edelleen.
— Sitten otan minä ne sinulta väkisin.
— Älä, älä!
Erkki riensi häntä estämään. Kohtaus alkoi käydä hänestä jo liian inhoittavaksi. Mutta Anni oli jo ehtinyt vetää äidin käden peiton alta. Siinä olivat rutistuneet setelit.
Erkki rukoili:
— Äiti! Anna ne minulle hyvällä! Tiedäthän, että tarvitsen ne välttämättömästi.
Äiti ei vieläkään sanonut mitään. Hänen silmänsä olivat kiini ja hänen huulensa lujasti yhteen puristetut.