Liisa heitti jälleen voitollisen syrjäsilmäyksen Carmelaan.
—Että tapaisin jonkun toisen naisen siellä! pisti hän sitten. Jonkun, joka pistäisi minut tikarilla!
—Oletko mustasukkainen? härnäsi Muttila.
—Minun tekisi mieli kynsiä silmät hänen päästään, ilvehti Liisa. Vahinko, etten taida hänen kieltään, muuten sanoisin jotakin epäedullista hänen ulkomuodostaan.
—Tahtoisit häväistä häntä? kysyi Johannes lempeästi. Onko viattomuus sinulle niin vastenmielinen?
Liisa näytti hänelle leikillisesti nyrkkiään.
—Sinä! hän sanoi. Taidatpa sinä pitää huolta kummastakin.
—Sekä sinusta että hänestä! oli Johannes vielä väärin-ymmärtävinään.
—Sekä hänen viattomuudestaan että sen kadottamisesta, parkaisi Liisa miltei epätoivoisesti. Ei, minä en jaksa sinun kanssasi!
Sitten hän laski kätensä hyväilevällä eleellä Muttilan käsivarrelle, samalla kuin hänen silmänsä liekehtivät tuttavallisina revontulina kohti Johannesta.