—Olethan nainut monimiljonäärin lesken, virkahti Muttila samalla ihailevasti ja hyväntahtoisesti. Miekkoinen mies!
—Se on totta, sanoi Johannes. Mutta ei hän itse silti monimiljonääri ole.
—No, arvatenkin sentään satojatuhansia?
—Mahdollisesti, keskeytti Johannes kuivasti. Mutta nehän ovat hänen eivätkä minun.
—Älä! Onko teillä sellainen sopimus?
Muttila katsoi ällistyneenä häneen. Nähtävästi kieltäytyi hänen järkensä aluksi kokonaan käsittämästä sellaista hulluutta.
—On, on sopimus, myönsi Johannes. Mutta vaikka ei olisikaan, olisi asianlaita kuitenkin sama. Taloudellisesti me kaksi olemme kokonaan toisistamme riippumattomia.
Muttila ei näyttänyt enää hänen viime sanoihinsa panevan mitään merkitystä.
—Vai sopimus, vai on sopimus, jahkaili hän. Ei suostunut muuten?
—Minä en suostunut, vastasi Johannes ylpeästi.