Hymyilevä Apollo
Hymni (1898.)
I.
Höyhensaaret.
Mitä siitä, jos nuorna ma murrunkin tai taitun ma talvisäihin! Moni murtunut onpi jo ennemmin ja jäätynyt elämän jäihin.
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
ja ulpukat lemmen ja unelmien;
ilot kuihtuvat ihmisten.
Mitä siitä, jos en minä sammukaan
kuin rauhainen, riutuva liesi,
jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan
ja vaipuvi merillä miesi!
Kas, laulaja tähtiä laulelee, hän meriä suuria seilailee ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin käy purjehin reivatuin.
Mitä siitä, jos en minä saanutkaan, elon aamu min niin lupas varmaan, kun sain minä toivehet suuret vaan ja kaihojen kantelon armaan! ja vaikka ma lien vähä lapsi vain, niin jumalten riemut ma juoda sain ja juoda ne täysin siemauksin — niin riemut kuin murheetkin.
Ja vaikka ma laps' olen syksyn vaan ja istuja pitkän illan, sain soittaa ma kielillä kukkivan maan ja hieprukan hivuksilla, niin mustat, niin mustat ne olivat; ja suurina surut ne tulivat, mut kaikuos riemu nyt kantelen vielä kertani viimeisen!