Suutuin ma silloin, päätin ma silloin
puhtaiksi purjeeni pestä,
ettei toisti ne luo lumivalkeen
lempeni matkaa estä.
Mutta nyt pilvehen päivyt peittyi
vaatetta valkaisemasta.
Ei ollut puhtaampi neitoni purje,
varjossa näin sen vasta.
Poispäin purteni murhemielin
käänsin ma aavoja kohti —
kaukaa ehkäpä immelleinkin
puhtailta purjeeni hohti.
Voi, kun et paistanut päivyt silloin, kaikki nyt oisi toisin: Multakin oisi nyt puhtahat purjeet, unteni uskoja oisin,
1893.
Suuret aatteet.
Elontaistossa, tuulispäissä nuo aattehet suuret vain voi ihmishenkeä nostaa — näin oppia lasna ma sain.
Mut aika ja alkava miehuus tuon tiedon vasta toi, ett' aattehet suuret myös murtaa ja painaa maahan voi.
1894
Salaisuuteni.