Maa, mi nukkui hangen
herää uuteen elohon,
kautta ilman kannel kaikuu:
"Vapahtaja noussut on!"
Herää sydän ihmisenki iloinensa suruineen. Astu, aatos, lennä, liidä kirkastuksen korkeuteen!
Aleksis Kivi.
[Sylvester, vuoden viimeinen päivä: Kivi kuoli Uudenvuoden päivänä, syntyi 10 p. lokak.]
Syntyi lapsi syksyllä — tuulet niin vinhasti vinkui — tuult' oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, eli vain syksystä jouluun.
Syksyn lapsilla kiire on — päre pihdissä sammuu — aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo, ovella Sylvester uottaa.
"Varro vielä, oi vanha vuos'!" —
tuulet niin vinhasti vinkuu —
"jouda en viel' sua seuraamaani"
Vanhus ovella nyökkää vaan:
"Saat elää syksystä jouluun."
"Viivy, viivy, oi vanha vuos'!" — päre pihdissä sammuu — "niin täysi, niin täysi on sydämein sen tahtoisin antaa ma kansallein, en vielä jouda ma kuolooni"
Hetket rientävi, kello lyö —
tuulet niin vinhasti vinkuu —
"Onko, onko jo keskiyö?"
"Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii."
Vielä hetki, oi vanha vuos'!" — päre pihdissä sammuu — kannel heikosti helkähtää, kääntyvä ovella harmaapää — loppui laulajan vuosi.