"Varmasti olisin aivan onneton, kaunis, sulo armas, mutta jos minä jotakin mahdan, eivät he koskaan saa sinua."
Nuorukainen nousi ratsunsa selkään ja otti armaan eteensä suudellen ja hyväillen, ja niin saapuivat he avaralle kentälle.
Nyt lauletaan:
Sorja, kaunis nuorukainen, lemmessänsä riutuvainen, jättää metsän pimennon. Edessänsä armas on, satulassa sylissään; hänen sinisilmiään suutelee ja huuliansa, virkkaa tyttö huolissansa: "Aucassin, mun ystäväin, minne käypi matka näin?" "Kuinka tietäisinkään sen? Sama kunne päätynen, kaupunkiin tai salomaille, kun en ystävääni vaille vain en enää koskaan jää." Ratsu raisu lennättää. — Taakse jättäin maisemat, meren rantaan saapuvat, siellä hietarannikolle astuvat he autiolle vierellä vetten.
Nyt kerrotaan, jutellaan ja tarinoidaan:
Aucassin oli armaineen astunut hevosen selästä niinkuin olette kuulleet ja käsittäneet. Hän piteli hevosta suitsista ja armastaan kädestä, ja he alkoivat samota rantaa pitkin. Aucassin näki laivan kulkevan, ja siinä kauppiaita purjehtimassa aivan lähellä rantaa. Hän teki heille merkin, he tulivat hänen luoksensa ja Aucassin neuvotteli heidän kanssaan, kunnes he ottivat hänet laivaansa. Kun he tulivat aavalle merelle, nousi suuri ja ankara myrsky, joka kuljetti heitä ulapalta toiselle, niin että he lopulta joutuivat vieraaseen valtakuntaan ja laskivat Toreloren[15] linnan satamaan. Sitten kysyivät he kenen maassa he olivat, ja heille sanottiin, että he olivat Toreloren kuninkaan valtakunnassa. Sitten tiedusti Aucassin minkälainen mies hän oli, ja oliko sotaa maassa, ja hänelle vastattiin:
"On kyllä, ja suuri onkin!"
Aucassin sanoi hyvästi kauppiaille, ja he jättivät hänet Jumalan haltuun. Hän nousi ratsulleen miekka vyöllä, armas edessään, ja antoi matkansa johtaa linnan luo. Hän kysyi missä kuningas oli, ja hänelle vastattiin, että kuningas makasi lapsivuoteessa.[16]
"No missäs hänen vaimonsa on?"
Aucassinille sanottiin, että kuningatar oli sodassa, ja että hän oli vienyt sinne kaikki maan asukkaat. Kun Aucassin sen kuuli, ihmetytti se häntä suuresti, ja hän meni palatsiin ja nousi ratsultaan armaansa kanssa. Nicolette jäi pitelemään hevosta, ja Aucassin astui palatsiin miekka vyöllä ja vaelsi siihen huoneeseen asti, missä kuningas lepäsi.