Nyt lauletaan:
Aucassin jo ihmeissänsä unta luuli näkevänsä, temmellystä katsellen, urheimpia rohkaisten. Paljon oli pantu paistoon omenoita outoon taistoon, sienet koottu, juustokerät viuhui niinkuin säilänterät! Pahimmin ken vastustajan tahrii päättyessä ajan, se saa suurta kunniaa. Nuorukaista naurattaa taistelo tuima.
Nyt kerrotaan, jutellaan ja tarinoidaan:
Kun Aucassin näki tuon kumman, lähestyi hän kuningasta ja sanoi hänelle:
"Herra, ovatko nuo teidän vihollisianne?"
"Ovat, herra", vastasi kuningas.
"Ja tahdotteko, että kostan puolestanne?"
"Kyllä, mielelläni", vastasi hän.
Ja Aucassin otti miekan käteensä, hyökkäsi heidän keskeensä ja alkoi lyödä oikealle ja vasemmalle, surmaten heistä monta. Mutta kun kuningas näki, että hän surmasi heitä, tarttui hän Aucassinin hevosen suitsiin ja sanoi:
"Voi, hyvä herra, älkää surmatko heitä noin suorastaan!"