* * * * *
Vielä huomautus suomennoksen muotoon nähden. Runosäkeissä on tekijä ajan tavan mukaan käyttänyt assonansseja, puolisointuja, niin että lopputavun ääntiö joka runossa oli sama ja pienet puolisäkeet lopussa aina soivat yhteen keskenänsä. Suomalaista korvaa ei puolisointu tyydyttäne — sitä on tosin joskus yritetty (Eino Leino: "Tietäjän tupa"), ja siksi on assonanssien sijaan otettu loppusoinnut niinkuin saksalaisessa ja englantilaisessakin käännöksessä, yrittämättä kuitenkaan antaa niille täyttä voimakkuutta.
Teoksista, jotka käsittelevät esipuheessa ja selityksissä kosketeltuja seikkoja, mainittakoon:
Hertz, Wilhelm, Spielmannsbuch. 3. Aufl. Stuttgart 1905. Mason, Eugen, Aucassin and Nicolette, and other mediaeval Romances and Legends. London 1915. Paris, Gaston, La litterature irancaise au moyen âge. 3. éd. Paris 1905. Schück, Henrik, Hufvuddragen af den medeltida kulturens historia. Stockholm 1907. Suchier, Hermann, Aucassin et Nicolette. Texte critique. 6. éd. Paderborn 1906. Suchier, Hermann, u. Adolf Birsch-Hirschfeld, Geschichte der französischen Litteratur. 2. Aufl. Leipzig 1912. Vedel, Vald., Mittelalterliche Kulturideale II: Ritterromantik. Leipzig 1911.
Tampereella syyskuussa 1917.
Suomentaja.
AUCASSIN JA NICOLETTE
Ken nyt kuulla haluaa lohtuisata laulelmaa kahden lapsen kohtalosta, pälkäistä ja palkinnosta? Kuinka kärsi nuori mies armaan vuoksi, jonka ties suovan kirkkaan katsehen mainetöille urhojen. Sieväksi se laulu luontuu, soinnut sorjat joukkoon juontuu. Niin ei ole murheen omaa, vaivoiltansa vailla lomaa, sokaistua, sorron alla, ken ei tällä laulannalla elpyis, terveheksi tointuis sydän selkeäksi sointuis, niin se on sievä.[1]
Nyt tarinoidaan, kerrotaan ja jutellaan että Valencen kreivi Bougar kävi Beaucairen[2] kreiviä Garinia vastaan niin suurta, ihmeellistä ja turmiollista sotaa, ettei kulunut päivääkään hänen tulemattaan vihollisensa kaupungin porttien, muurien ja sulkupuomien luo mukanaan sata ritaria ja kymmenen tuhatta asepalvelijaa jalan ja ratsain polttamaan tämän maata, hävittämään hänen perintöänsä ja surmaamaan hänen miehiänsä.
Beaucairen kreivi Garin oli vanha ja heikko, jo aikansa elänyt. Hänellä ei ollut perillistä, ei poikaa eikä tytärtä, paitsi nuorukainen sellainen kuin teille nyt kerron. Aucassin oli hänen nimensä; kaunis oli hän, komea ja miellyttävä ja kookasvartinen, ja hänen säärensä ja jalkansa ja runkonsa ja käsivartensa olivat sopusuhtaisesti muodostuneet. Hänellä oli vaaleat ja hyvin kiharat hiukset,[3] silmät siniset ja nauravat, kasvot kirkkaat ja pitkähköt, nenä korkea ja oikealla paikallaan, ja niin oli hän varustettu hyvillä ominaisuuksilla, ettei hänessä ollut mitään pahaa. Ja niin oli hän kaikki voittavan rakkauden[4] vallassa, ettei hän tahtonut ottaa osaa ritarillisiin harjoituksiin, ei mennä turnajaisiin, eikä tehdä mitään, mitä hänen säätyasemaansa olisi kuulunut.