"Tosiaan", sanoi varakreivi, "on kaikki puhelu turhaa, te ette koskaan saa nähdä häntä. Ja jos te puhuttelette häntä ja teidän isänne saa tietää sen, polttaa hän minut sekä tytön tulella, ja te itsekin saatte suuresti peljätä puolestanne."
"Se surettaa minua", sanoi Aucassin. Ja hän lähti murheissaan pois varakreivin luota.
Nyt lauletaan:
Poies lähti Aucassin mielin mustin, katkerin. Poissa pikku armas on, siit' on sydän lohduton, eikä missään neuvojia. Palatsinsa portahia kulkee synkkään huoneeseen, piilee sinne suruineen, itkee, kaipaa ystäväänsä, murehesta päästäjäänsä: "Nicolette, sulokukka, sipsuttaja kultatukka, henki hellä joka hetken, leikinlaskun, lemmenretken, — soma sull' on suukonanto, äänen sointu, kaulan kanto; sinun tähtes huolta kannan, elämäni mennä annan, armahin sisko."
Nyt kerrotaan, jutellaan ja tarinoidaan:
Sillaikaa kun Aucassin oli huoneessaan ja murehti armasta Nicoletteänsä, ei Valencen kreivi Bougar, jonka piti johtaa loppuun sotansa, ollut toimeton. Hän oli kutsunut kokoon jalka- ja ratsuväkensä ja samosi linnan luo piirittämään sitä. Ja melu ja huuto nousi ja ritarit ja asemiehet asestuivat ja juoksivat porteille ja muureille puolustamaan linnaa, ja porvarit kapusivat muurien puolustuskäytäville heittääkseen kiviä ja teräviä paaluja alas.
Juuri kun hyökkäys oli suurimmillaan ja voimakkaimmillaan, tuli Beaucairen kreivi Garin huoneeseen, missä Aucassin suri ja kaipasi Nicoletteä, suloista armastaan, jota hän suuresti rakasti.
"Hoi, poika", virkkoi hän. "Minkätähden olet raukka ja onneton, vaikka näet, että sinun parasta ja vahvinta linnaasi piiritetään. Ja tiedäkin, että jos sinä sen menetät, olet sinä perinnötön. Poika, ota aseesi ja nouse ratsaille ja puolusta maatasi, auta miehiäsi ja käy ryntäykseen. Vaikkapa et anna iskuja kenellekään eikä toiset sinulle, puolustavat miehemme paremmin omaisuuttaan ja henkeänsä ja sinun ja minun maatani, kun he näkevät sinut keskessään. Ja sinä olet niin kookas ja vahva, että hyvin voit sen tehdä, ja sinun täytyykin."
"Isä", sanoi Aucassin, "mitä te nyt puhutte? Älköön Jumala koskaan antako minulle, mitä häneltä pyydän, jos minä menen ritarillisiin harjoituksiin, nousen ratsaille ja käyn hyökkäykseen, annan iskuja ritareille ja he minulle, jollette te anna minulle Nicoletteä, suloista armastani, jota syvästi rakastan."
"Poika", epäsi isä, "se on mahdotonta. Mieluummin tulisin minä perinnöttömäksi ja menettäisin kaiken omaisuuteni, kuin antaisin sinulle Nicoletten vaimoksi tai puolisoksi."