Hän kääntyi pois. Ja kun Aucassin näki hänen menevän, kutsutti hän isänsä takaisin.
"Isä", sanoi Aucassin, "tulkaa tänne. Teen teille hyvän ehdotuksen."
"Ja minkä, rakas poika?"
"Minä tartun aseisiin ja menen taisteluun sillä ehdolla, että jos Jumala tuo minut takaisin terveenä ja Ioukkaantumattomana, te sallisitte minun nähdä Nicoletteä, suloista armastani, sen verran, että saan virkkaa hänelle kaksi tai kolme sanaa ja kerran suudella häntä."
"Minä suostun", sanoi isä.
Hän vahvisti sen, ja Aucassin tuli iloiseksi.
Nyt lauletaan:
Jälkeen taiston tuoksinan saisi hän siis suudelman: niin ei kaikki kullat maan poikaa saattais satulaan. Käskee antaa uhkeimmat säärykset ja haarniskat, päähän sieppaa kypärän, vyölle miekan välkkyvän, hyppää raisuratsulleen kilpinensä, keihäineen, katsoo pitkin jalkojaan, sovittaa ne jalustaan, muistaa pientä armastansa, kannustaa jo ratsuansa, joka juoksee joutuisaan, portin luokse saavutaan, taistelun pauhuun.
Nyt kerrotaan ja tarinoidaan:
Aucassin istui asestettuna ratsunsa selässä, niinkuin olette kuulleet ja käsittäneet. Hei, kuinka hyvin kilpi kävi hänen kaulaansa, kypärä päähän ja miekan kannatin vasemmalle sivulle! Ja nuorukainen oli kookas ja voimakas, kaunis ja uljas ja komeavartinen, ja ratsu, jonka selässä hän istui, oli nopea ja raisu, ja nuorukainen ohjasi sen ulos suoraan keskeltä porttia. Mutta älkää kuitenkaan luulko, että hän olisi aikonut saalistaa härkiä, lehmiä ja vuohia tai vaihtaa iskuja ritarien kanssa. Ei ollenkaan! Sitä hän ei edes muistanutkaan, ja niin paljon ajatteli hän Nicoletteä, suloista armastansa, että hän unohti suitsensa ja kaiken, mitä hänen piti tehdä.