Emäntä pahatapainen: rengillensä reiloapi, miehellen mitä sanopi.
En anna lepälle suuta, kättä en koiwulle kokota.
En elä minä hawuilla, enkä lehwillä lihoa; elän lehwän lekkujoilla, hawun alla astujoilla.
En kiitä meristä miestä,
kowan kosken laskiata:
meri on mielen päästä wienyt,
koski korwat särkenynnä.
En laula talon tawoilta,
kuku pöydän kunnialta;
laulan taskuni tawoilta,
kukkaroni kunnialta.
En mahdu minä manalle,
sowi tuonelan tupihin:
Manan neidet riitelewät,
Tuonen tyttäret toruwat.
En minä sinä ikänä, 1430
kuuna kullan walkiana,
pole en päätä puolisoni,
päätä allini alenna.
En mä kaadu korkialta:
lawitsalta lattialle.
En mä kuuselle kumarra,
petäjälle päätä käännä.
En mä sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta kättä, wiittä sormea wiritän, kynttä kymmentä ylennän.