Ja venheen, joka uskaltaa
sen vilpilliseen sylihin,
kuin kalan ahmaista voi aaltoin nielu.
Siell' levämetsät huojuu
kukin kummallisen loistavin,
ja nyyhkyttää ja nauraa meren sielu.
PILVIKUVAT
NUORUUS
Illoin nuoruudesta iloitsen — yöllä kauhunkuvat saartaa mun: kiedottuna sisään liinojen suljettu oon mustaan kirstuhun.
Raskaan houreen läpi vielä nään, kuinka hehkuu lyhdyt räikeät, kuulen, kuinka soittoon kimeään nauru, tanssinkohu yhtyvät.
Tähän kirstuun kuolee sieluni, ruumis tuhon inhoittavan saa: ruususeppel pääni ympäri toukkain uhrijuhlaa ilmoittaa. — — —
Kylmä tuskanhiki otsallain herään huohottaen pimeyteen. Luojan kiitos, näinkin unta vain —!
Olen valmis leikkiin huomiseen.
TULIVUOREN LAULU
Savuava tulivuori olin, sairaiden liekkien hauta ma olin, täynnä ääriä myöten mustaa, hivuttavaa hehkua.