Silloin uumenistani loimahti kirkas, humiseva tuli, syöksähti ilmoihin myrsky: syvyydet aukaisi, vapahti minut.
HAUTAUSPÄIVÄ
Kysyt, miksi verhoudun punaiseen silkkiin tänä mustana hautauspäivänä. Sieluni ei ymmärrä sinun kuolemaasi. Elämä ja kuolema ovat minulle yhtä. Rakkaus versoo kuin tulinen vilja sydämeni vainiolla.
Ystävä, olkaamme julmia kumpikin: muuten ei ole elämää. Ystävä, olkaamme julmia kumpikin — tänään minä, huomenna sinä. Kenties jo huomenna sinulla on aseet murskataksesi minut.
UNESSA
Vaikka värisen, palan murheessa rakkautein, kuumin kyynelin valan valkean pieluksein — vallat kohtalon mulle eivät armoa suo, rientää eivät mun salli sairaan lemmityn luo.
Unessa ainoastaan luoksesi tulla saan — vaipua rintaasi vastaan, nukkua Nirvanaan. Unessa rakkahan pääsi peitän suudelmin, vaikka lävitse liekin luoksesi tulisin!
KÄTKETTY RAKKAUS
Päivin katumuskaavussa, silmät veessä kerjäten istumme temppelin portaiden eessä. Illoin rikkautemme salainen luokseen viittoo hurmaten, houkuttaen.
Gangesin partaalla palatsimme hohtaa,
jonne viidakon verhooma polku johtaa.
Suuret tähdet syttyvät yllä pään,
villejä kukkia puhkee hämärään.